IDEAPANKKI
Linkit
Hei, mekin voitaisiin:
"Laittaa jääkaapin alalaatikkoon valmiiksi pestyjä, paloiteltuja vihannespaloja. Sieltä saa sitten napostelunälkäinen pupu käydä napsimassa."
"Heittää patjat lattialle lakanoiden vaihtopäivänä ja tehdä kuperkeikkoja."
" Tehdä yhdessä illalla meidän perheen oma iltasatu. Mistähän se kertoisi?"
" Sopia, että jokainen saisi päättää vuoroviikonloppuina, mitä hauskaa kokeiltaisiin koko perhe yhdessä."
Tervapata
sekä muita pihaleikkien klassikoita ja aivan uusia leikkejä
Pelikenttään piirretään iso ympyrä, jonka kehälle piirretään jokaiselle pelaajalle kotipesä. Ympyrän keskelle piirretään pieni ympyrä tervapadaksi. Yksi pelaajista on kiertäjä. muut pelaajat seisovat kotipesissään nenä kohti tervapataa. Kiertäjä lähtee kiertämään ympyrää ja pudottaa tikun jonkun pelaajan selän taakse.
Pelaaja jonka selän taakse tikku on pudotettu, nostaa tikun maasta ja lähtee juoksemaan ympyrän ympäri vastapäiseen suuntaan kuin kiertäjä. Kumpi ensiksi ehtii, saa jäädä tyhjään kotipesään. Ilman paikkaa jäänyt joutuu kiertäjäksi.
Tervapataan joutuu, jos ei huomaa tikkua, eikä ehdi lähteä juoksemaan siihen mennessä kun kiertäjä on juossut ympyrän ympäri. Tervapadasta pääsee pois kun seuraava pelaaja joutuu sinne tai sovitun ajan jälkeen. (esimerkiksi neljä juoksua)
Vanhempien ajatuksia
Tässä projektissa on ollut parasta se, että tämä on perheen yhteistä tekemistä. Perheissä on yleistä, että jokaisella sen jäsenellä on omat juttunsa ja yhteinen aika on todella vähissä. Saatetaan kyllä huolehtia lasten oikeanlaisesta ruokavaliosta, mutta yhteinen ruokahetki on monessa perheessä unohtunut erilaisista aikatauluista johtuen.
6-vuotiaan tytön äiti
Painokas-projektin myötä olen välillä kesken arjen pyörityksen pysähtynyt
ajattelemaan lasteni terveyttä ja hyvinvointia. Luotan taas enemmän omaan
maalaisjärkeeni ja olen saanut rohkeutta noudattaa "meidän perheen sääntöjä".
Kuusivuotiaan pyytäessä lisää herkkuja uskallan välillä sanoa Ei.
Välipalalla voin sanoa, että nyt et saa enempää, ruoka on hetken päästä.
Kuusivuotias tietää itsekin, että syötyään liikaa makeaa tai juotuaan liikaa
limsaa hänelle tulee vatsa kipeäksi. Äitinä minulla on rohkeutta huomauttaa
ja muistuttaa asiasta vaikka juhlissa tai tilata lapselle ravintolassa maitoa lim-
san sijaan. Toisaalta luotan lapsen omaan kykyyn itse kertoa mikä hänelle riittää
eli esim. en laita lautaselle liian suurta annosta. Asiasta ei tehdä liian suurta numeroa.
Karkit meillä syödään edelleen karkkipäivinä ja ruoan jälkeen, vaikka
kaverit saavat syödä muulloinkin. Ja kuusivuotias ei edelleenkään saa mennä
kotipihaa kauemmaksi, vaikka kaverit saavat. Ja aina vain kuulee lisää,
mutta kun kaverit saa. Meidän perheessä on omat säännöt ja niistä pidetään
kiinni. Toisaalta lapsi kasvaa ja äidin on pysyttävä kyydissä mukana.
Säännöt muuttuvat, mutta vasta kun äiti tai isä niin sanoo.
Lasten kanssa lähdetään ulos säällä kuin säällä ja joka päivä kuten tähänkin
asti. Ei ole niin tärkeää onko koti viimeisen päälle siivottu ja kaikki
kotityöt tehty, tärkeämpää on todella lähteä ulos ja olla yhdessä. Nyt
eletään tätä elämänvaihetta ja lapset ja perhe ovat meille tärkeitä.
6-vuotiaan pojan äiti
Arkipäivän perheen yhteiset ruokahetket voivat yhdessäolon lisäksi olla
oppimista ja tutustumista perheen yhteiseen makumaailmaan. Vanhempien käyttäytymismalli ja ruoka-valinnat perheen yhteisellä aterialla ohjaavat huomaamatta myös lasta miten ruokapöydässä käyttäydytään ja mitä lautaselle kerätään. Se mikä vanhemmalle maistuu, maistuu melko usein myös lapselle. Tämä sangen tuttu ajatus saattaa välillä unohtua meiltä vanhemmilta. Ehkä se oma esimerkki ruokapöydässä on aika iso osa perheen yhteistä hyvinvointia. Kuten neljävuotiaan isän toteamus ravitsemuskäynnillä hyvin kokoaa tämän ajatuksen: ”…omalta lautaselta taitaa kasvikset uupua aika usein, vaikka niistä kyllä toisaalta pidänkin… sama juttu kalan suhteen, kala kyllä maistuu, mutta aika harvoin sitä tulee kotona valmistettua. Näihin asioihin tulemme meidän perheessä kiinnittämään jatkossa huomiota.”
4-vuotiaan tytön isä