PERHEILLE

Lapsiperheessä kaikilla on tarpeita

Tarpeiden tyydytys liittyy kiinteästi käytettävissä olevaan aikaan. Vuorokaudessa on tunteja vain tietty määrä, eivätkä ne enää riitä kaikkeen siihen, mihin ne riittivät aikaisemmin. Eivätkä riitä vanhemman voimavaratkaan. Lapsen kehityksen kannalta on onni, kun vanhemman mieli asettuu lapsen kanssa samalle aaltopituudelle. Silloin vanhempi tutustuu rauhassa lapseensa ja auttaa tunnesäätelyssä lastaan juuri hänen tarvitsemallaan tavalla. Huolehtii ja hoivaa.

Vanhemman ja lapsen virittäytyminen tunnevuorovaikutukseen on kokonaisvaltaista, ja lapsen perustarpeista huolehtiminen on päivittäin toistuvaa työtä. Aamulla herätään ja illalla mennään nukkumaan ja siinä välissä tarvitaan vanhempaa huolehtimaan lukuisista asioista.

Äitinä ja isänä ei ole helppoa riittää kaikkeen ja siirtyä joustavasti roolista toiseen. Tulee ajanjaksoja, jolloin ei tee mieli tai ei jaksa jakautua moneksi. Kaikki eivät omaksu vanhemmuutta yhtä helposti keskeisimmäksi ja antoisimmaksi elämänsisällökseen. Jostakusta voi tuntua kipeältä todeta, että ”en riitä kaikkeen, minun on rauhoituttava joihinkin asioihin, jotka ovat juuri nyt tärkeimpiä”.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto 9.2.2007

Takaisin Ylös

Riittävän hyvä vanhemmuus

Haastavissa elämäntilanteissa lapsen kanssa yhdessä jaettu aika saa tavallistakin suuremman merkityksen. Kun ollaan yhdessä, kannattaa olla saman asian, yhteisten kokemusten ja tunteiden äärellä. Aikuinen pystyy, kun vaan päättää ja tahtoo, komentamaan häiritsevät muut ajatukset hetkellisesti pois ja keskittymään lapsen kanssa jakamiseen. Kun tähän pyrkii mahdollisimman usein, se on riittävää.

Lastenkasvatusoppaat ja aikakausilehdet ovat täynnä hyvää tarkoittavia kasvatusvinkkejä ja määritelmiä siitä, mikä on lapselle eduksi, mikä taas haittaa hänen kehitystään. Ohjeet lisäävät riittämättömyyden tunnetta. Ihan kaikkia neuvoja ja asiantuntijaviisauksia ei kannata suodattamatta imeä itseensä ja noudattaa. Niitä kun ei ole räätälöity juuri oman perheen tilanteeseen.

Äiti ja isä tuntevat itsensä ja lapsensa parhaiten ja voivat valita ohjeista ne, jotka luontevimmin heille sopivat.

Hyvä vanhempi voi olla lukuisin eri tavoin.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto 9.2.2007

Takaisin Ylös

Vanhemmat vaikuttajina

Lapsen myönteisen itsetunnon kehittymiselle on tärkeää, että vanhempi kykenee nauttimaan lapsensa kasvusta ja kehittymisestä. Vanhempien keskeinen tehtävä on tunnistaa lapsen tarpeita ja vastata niihin.
Vanhemman roolina voi olla yhtäaikaisesti huolehtijana, vaatijana, esimerkkinä, suojelijana ja lapsen etujen ajajana toimiminen. Näiden eri roolien kautta vanhemmalla on mahdollisuus vaikuttaa lapsensa elämään.

Erilaiset roolit eivät ole toisensa poissulkevia, vaan vanhempina toteutamme limittäin niitä kaikkia. Tärkeää on pohtia sitä, mikä tai mitkä roolit voisivat kulloisessakin tilanteessa olla tavoitteen saavuttamisen kannalta toimivimpia vaihtoehtoja. Jos tavoitteena on edistää lapsen tervettä painon kehitystä, uhkaamista ja pakottamista käyttävän ruoka- tai liikuntapoliisin rooli ei ole toimivin ratkaisu. Tehokkaampaa on esimerkiksi huolehtia siitä, että kotiin ostetaan enimmäkseen ravitsevaa ruokaa ja vain vähän ”tyhjää energiaa” karkkien, limsan tai sipsien muodossa. Lisäksi olennaista on kysyä itseltään, millä tavoin missäkin roolissa toimii. Käyttääkö vaatijan roolissa energiansa siihen, että tarkkailee jatkuvasti lapsen syömistä ja velvoittaa hänet syömään aina tietyn määrän ruokaa (vrt. ruokapoliisi) vai sopiiko lapsen kanssa ruokarajoista (esimerkiksi kuinka usein ja paljon makeita herkkuja syödään) ja pitää niistä vanhemman päättäväisyydellä kiinni.

Takaisin Ylös

Mistä syntyy onni ja ilo?

Onnellisuuteen ja iloisuuteen on mahdotonta ketään pakottaa. Ilo edellyttää samoja asioita kuin lapsen leikki, heittäytymistä hetkeen ja spontaanisuuteen. ”Jos me aikuiset muistaisimme useammin, minkälaista on olla lapsi, saisimme paljon uutta sisältöä elämäämme”, muistuttaa Vanhempainpuhelimen ja -netin päällikkö, psykologi Marjo Kankkonen. ”Kokisimme uppoutumisia, joissa itse, oma toiminta ja ympäristön puitteet eivät ole erotettavissa. Niissä hetkissä on vahva ilon ja läsnäolon tunnelma. Kohtaisimme huolettoman lapsen itsessämme. Antaisimme lapselle luvan iloon olemalla hänelle myönteisten ajatusten ja tunteiden peili.”

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto 9.2.2007

Takaisin Ylös